Toukokuun kuulumisia!
Lumi on viimein sulanut Rovaniemeltä ja puihin on tullut vihreitä silmuja. Lordin kanssa hiihtoreissut ovat vaihtuneet hihnalenkeiksi. Lordi tykkää uimisesta ja se kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaan kesällä.
Milan kanssa kävimme Kemin tottelevaisuuskokeissa toukokuun alussa. Meille molemmille se oli uusi kokemus. Olen harjoitellut koiran kanssa säännöllisesti vuoden tokoa ja se tuotti tulosta. Saimme alokasluokan kakkosluokan tuloksen pistein 143. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Piste-osiot menivät seuraavasti: Luoksepäästävyys 10. Paikalla makaaminen 6. Seuraaminen kytkettynä 7. Seuraaminen taluttimetta 7.5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8. Luoksetulo 10. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8.5. Estehyppu 0 ja kokonaisvaikutus 8! En pidä setteriä parhaana mahdollisena tokokoirana, mutta herkuista ainakin narttukoiran saa tekemään mitä vaan. Mielestäni setteri ei ole palvelualtis koira vaan lintukoira.
Tokokoe sisälsi hauskoja ja ennakoivia juttuja. Esimerkiksi Milan varma liike on paikalla makaaminen, mutta koira päättikin hauskuttaa yleisöä ja löi nurmikolle sivuttain nukkumaan. Koiralla oli kuitenkin tassut tiukasti maassa. Ennen kokeeseen menoa preppasin koiraa aika lailla, joten olisiko väsymys osasyynä liikkeeseen. Estehypystä tuli nolla, kun minä sähläsin liikaa käskyjä koiralle enkä luottanut koiran estehypyn osaamiseen tarpeeksi. Toko on oma mielenkiintoinen laji.
Setterielämää takana 25-vuotta ja ainuttakaan onnettomuutta ei ole tapahtunut ennen tätä. Päivin ja Jaakon pikku-Hilmaa puri käärme lenkillä Oulunsalossa. Pentu koira oli tietysti uteliaana mennyt katsomaan maassa sihisevää otusta ja käärme puraisi. Onni onnettomuudessa. Päivin nopea ja ammattitaitoinen toiminta sekä vastamyrkky pelastivat Hilman. Koira on täysin toipunut tragediasta ja veri-arvotkin näyttivät hyviltä. Varokaa ihmiset käärmeitä kesällä koirien kanssa!!!
Viikonloppu reissu Ouluun sisälsi ihanien kasvattien tapaamista. Eilan ja Karin Roki kävi kylässä ja trimmauksessa. Roki onkin kasvateistani se karvaisin ja runsasturkkisin. Jos itse pidän kasvattejani normaali turkkisina (enkä haluakaan liian paljoa turkkia setterille), niin Rokilla turkkia riittää maahan asti. Komea poika upeilla omistajilla Haukiputaalla.
Koirapuistossa tapasin Lyyliä C-pentueesta ja B-pentueen veljeksiä Remua ja Pekua. Oli kiva nähdä myös teitä. Sunnuntaina kävin trimmaamassa veljekset kesäturkille:) Se on kasvattajalle kaikista tärkeintä, että koira saa hyvän ja pysyvän kodin. Setterinomistajilta vaaditaan huumorintajua ja pitkää pinnaa tietyissä asioissa vai mitä? Setteri ei ole ihan helpoimmasta päästä koulutettava rotu.
Minä jätin kerrankin kotinäyttelyn väliin Rovaniemellä, mutta Tiina ja Kuuppis kävivät kehässä hakemassa hienon voiton ollen ROP (rotunsa paras). Tällä kertaa Eeva Anttinen antoi pojalle SA;n . Eeva toivoi koiralle massiivisempaa päätä, mutta kokonaisuudessaan kehui koiraa. Muistan Eevan jo 90-luvun alkupuolelta, jolloin hän teki ensimmäisestä koirastani Foresta rotunsa parhaan. Eeva on niitä tuomareita, jotka pitävät ns. vanhan ajan settereistä. Ja hyvä niin!
Toivottavasti kesä on Suomessa suotuisa ja saadaan nauttia lämpimistä ilmoista. Kesä menee settereiden ja lasten kanssa touhutessa ja muutamissa näyttelyissä tulee pyörähdettyä. Hyvää kesän odotusta kaikille!