Kiva näyttelykesä takana, mutta kyllä syksy on punaisen irlanninsetterin parasta aikaa.  Vuoden viimeinen näyttely kisattiin yhdessä 17.8 kotikulmilla. Bob oli paras uros 4 ja saaden hienot arvostelut hoikkuudesta huolimatta. Elli sai kolmannen sertin ja oli Paras narttu 4 upealla arvostelulla, Mila oli Eri 2 ja saaden SA;n (sertifikaatin arvo) veteraaniluokassa, Elsa ja Sissi saivat erittäin hyvän. Kasvattajaluokka 1 ja kunniapalkinto. Elsa siirtyy ensi vuonna veteraaneihin ja Mila siirtyy ansaitulle eläkkeelle näyttelytouhuista. Milan kaunista rakennetta on siirtynyt koiran jälkeläisiin.

Syksy on alkanut mukavasti ja tänä syksynä olemme saaneet useita lintukokemuksia nuorten koirien kanssa. Bob on päässyt omilla mailla työskentelemään Puljunpalon aavalla Pelkosenniemellä, mökillä Paloperällä ja Rovaniemen seudulla. Kyllä on ilo seurata koiran hyvää hakua ja huomata, että tokokoulusta on ollut iso hyöty. Linnun löydettyään koira ei suinpäin juokse perään vaan pysähtyy pillistä ja kuuntelee ohjeita. Ja niitä seisontojakin on saatu maltillisella harjoittelulla. Tästä on hyvä jatkaa kanakoiran kouluttamista. Olen niin tyytyväinen Bobin tasapainoiseen ja ei-hötkyily luonteeseen metsällä.

Myös kasvatteja pääsee lintujahtiin; Ainakin kasvateista Sissi, Elsa, Kamu, Remu, Hilma ja Kassu käyvät metsällä omistajiensa kanssa. Hienoa, että omistajat käyttävät koiriansa metsällä. Setteri on omimmillaan, kun pääsee luontoon juoksemaan. Kuvassa 7-vuotias Elsa onnistui saamaan linnun jahtireissulta. Kyllä vanha koira voi näemmä oppia uusia taitoja metsältäkin!

Nyt, kun lintukannat ovat elpymässä, niin toivon, että metsästäjät metsästävät maltillisesti! Ei kaikkia lintuja tarvitse ampua. Ainakin minulle ja koiralle jo muutama saalis on hieno juttu!

Oikein hyvää syksyä kaikille ja onnea jahtireissuihin nelijalkaisten ystävien  kanssa. Kennel Red Lovehunter`s