Syksyllä on kuljettu luonnossa ja metsällä, miten töiltä on ehditty. Tässä kuvassa olemme mielipuuhassamme eli retkeilemässä. Paulus ja Eemil osaavat hienosti kohdella ja kouluttaa settereitä.

Myös kasvatit Wikka, Sylvi, Heta, Bob, Furi ja muutkin ihanat kasvatit ovat päässeet toteuttamaan sitä, mihin setteri on luotu työskentelemään. Sylvi ja Wikka osallistuivat peltopäivään syyskuussa ja kivoja ahaa-elämyksiä ja onnistumisia oli yhdessä koettu. Kuvassa on F-pentueen Wikka, jonka omistaa Elina. Koira on löytänyt ilon ja ymmärryksen miksi ja mitä metsässä haetaan. Hienoa Elina, että innostuit kouluttamaan riistaviettistä Wikkaa metästyskoiraksi.

Sylvi ja Jaakko taas kävivät kultamaljassa Lapualla. Kultamalja on alle 2-vuotiaiden settereiden peltokoe , missä mitataan perinöllistä riistaviettiä, työskentelyä pellolla ja yleisesti ottaen arvioidaan koiran hakua, tyyliä, metsästysinnokkuutta ja yhteistyötä omistajan kanssa. Olen aina tiennyt, että peltokokeet eivät ole parhain vaihtoehto koiralle, joka on tottunut työskentelemään metsämaastossa. Toki kovalla harjoittelulla saadaan hienoja tuloksia aikaan. Sylvi ei yltänyt jatkoon, muttta koira sai arvokasta kokemusta peltotyöskentelystä. Sylvi on tarkoitus kouluttaa käytännön metästyskoiraksi ja syksyllä saatiin hieno onnistuminenkin. Mukavia metsästysonnistumisia Päivi, Jaakko ja Sylvi.

Myös Paulan ja Hannun Heta Seinäjoella on käynyt pellolla. Tytöltä löytyy vauhtia ja innokkuutta peltotyöskentelyyn.

Myös Bob ja Furi ovat päässeet muutaman kerran metsälle syksyllä. Bobilla on kovasti riistaviettiä ja ensimmäistä kertaa minulla on tottelevainen urossetteri metsässä, joka pitää hyvin yhteyttä minuun. Furi heräsi riistatyöskentelyyn vuoden ikäisenä ja muutamilla reissuilla on näyttänyt hyvää ja laajaa hakua. Koira löytää myös linnut jos lintuja on maastossa.

Olemme käyneet myös Mairen, Arvon ja Speedyn kanssa opettavaisia ja mukavia metsästysreissuja. Hyvin ovat pojat hakeneet ja muutaman kerran linnut ovat löytyneet vasta tien penkasta, vaikka kuusikin tuntia on kävelty metsässä.

Lokakuun lopulla D-pennut Hilma, Sissi ja Kamu täyttivät jo 7-vuotta! Onnea kaunis rakenteisille ja upealuontoisille settereille.

Elämä koirien kanssa menee sykleittäin ja vuodenaikojen mukaan. Koko vuoden setterin peruskuntoa pidetään yllä liikunnan avulla. Kesällä käymme muutamissa näyttelyissä ja syksyllä keskitymme metsästyshommiin.

Rosa ja Furi voittivat 17.10.2021 Lapin kennelpiirin järjestämän junior handler piirinmestaruuskisan. Olette mahtava pari. Rosa on taitava ja rauhallinen esittäjä. Voiton myötä Rosa pääsee Best of the Best-kilpailuun, joka käydään joulukuussa Messukeskuksen näyttelyssä. Onnea Rosa ja Furi. Teidän esiintymistä on mahtava katsoa.

Itse kävin hakemassa lisäoppia jalostukseen kanakoirakerhon järjestämässä erikoiskoulutuksessa, joka oli tarkoitettu ulkomuototuomareille. Matkustin Kauhavalle settereiden kanssa syyskuussa. Kouluttajina toimivat Virpi Sarparanta ja Eeva Anttinen. Bob ja Hilma olivat esimerkkikoirina mukana.

Minulle kasvattajana tärkeimmät asiat jalostuksessa ovat; rotumääritelmän noudattaminen jalostuksessa , tyylikkyys, sporttisuus ja rakenteen jalostaminen niin, että se soveltuu metsästykseen. Kuvassa alla on Paulus ja Furi kesän erikoisnäyttelyssä Lapualla. Valokuvaaja on ottanut K.D. valokuvaus.

Kauhavan reissun jälkeen innostuin oppimaan lisää jalostuksesta ja kävin myös Kennelliiton järjestämän alkeiskurssin tuomarikokelas koulutukseen. Kurssi oli hyvä ja kattava. Jäin miettimään, että tällä hetkellä minulla ei ole aikaa hakeutua jatkokoulutukseen, mutta kenties tulevaisuudessa:) Minulla on kehäsihteerin pätevyys.

Kehäsihteerin töissä pääsee hyvin tekemään yhteistyötä tuomarin kanssa ja samalla oma koirasilmä kehittyy näkemään jokaisen koiran hyvät /kehitettävät piirteet.

Minun mielestä punainen irlanninsetteri on kiehtova ja vaativa rotu sen jakaantumisen vuoksi käyttö-ja näyttölinjalaisiin. Ei rotumääritelmässä ole tehty tätä jakoa vaan se on ihmisten aikaansaamaa. Minusta on ihmeellistä lähteä jakamaan jaloa koiraa jompaan kumpaan tarkoitukseen. Ja nämä täysin kaksi eri käyttötarkoitusta palvelevat erilaista harrastusmuotoa. Näytelyssä arvioidaan rakennetta, luonnetta ja käytöstä. Kokeissa taas arvioidaan perinnöllistä riistaviettiä ja koiran tyyliä/hakua, seisomiskynnystä jne.

Kyllä upea setteri huomataan rakenteen, luonteen puolesta ja mikä mahtavinta jos se vielä toimii käytännön metsästyksessä, niin siinäpä on toimiva ja upea kokonaisuus. Onneksi tämä kuitenkin on vain koiraharrastus ja jokaisella kasvattajalla on oma vastuunsa ja intuitionsa, miten jalostaa tätä rotua terveeksi ja kestäväksi metsästys-ja perhekoiraksi.

Kuvassa Taunon Kamu metsästyshommissa. Kamu on Hilman veli D-pentueesta.

Hyvää talven alkua kaikille! Ja onnistumisia mahtavaan koiraharrastukseen kaikille!