Olen 34-vuotias sosionomi ja luokanopettaja Rovaniemeltä. Punainen irlanninsetteri on kuulunut elämääni jo 22-vuotta. Olen iloinen, kun olen löytänyt rodun, joka sopii luonteelleni ja persoonalleni loistavasti. Ensimmäinen setterini Be DyFay`s Forever oli hyvä ”harjoituskappale” rauhallisuuden vuoksi 12-vuotiaalle nuorelle. Foren ja kasvattajan Marin ansiosta koiran kanssa tuli kokeiltua ja opittua näyttelyä, tokoa, agilitya ja pelto/metsätyöskentelyäkin. Silloin jo opin, että setteristä on moneksi harrastuskaveriksi. Teinivuosina koiraharrastus ei olllut se ykkösjuttuni ja koira kulki muun perheen hoidossa elämässäni mukana. Foren kuoltua hankin siskoni Päivin kanssa vuonna 1998 Naukkarisen Sarin kennelistä sisarukset Redgazelle All You Need eli Adan ja Redgazelle Asprillan tutummin Albertin. Näiden hienojen kanakoirien yhteiselosta saimme nauttia lähes 13-vuotta. Vuosiin mahtuu hienoja kokemuksia niin arjesta, monista metsäseikkailuista kuin kehiltäkin. Ada on kennelini kantanarttu ( kennel Red Lovehunter`s).

 Asun mieheni kanssa omakotitalossa ja meillä on pieni vauva. Meillä on kotona tällä hetkellä vain yksi setteri, Albertin poika Lordi (Moorfairy`s Must Be Mystery.) Koira on oikea persoona niin koon kuin luonteenkin puolesta. Päivin koirat Alli ja Friidu (Red Lovehunter`s Anastacia ja Bambi) kuuluvat myös siskoni kautta koirapoppooseemme. Teemme tiivistä yhteistyötä siskoni kanssa koiraharrastuksessa ja jalostusasioissakin. Omistan sijoitusnartun Milan (Red Lovehunter`s Bella Bambino) yhdessä Jennin ja Teron kanssa ja kasvattejani asuu ympärillä, joten saan onnekseni seurata ja vähän ohjatakin kasvattejani eteenpäin koiraharrastuksessa:) Kasvattajana pyrin toimimaan avoimessa ja rennossa tiimissä koiraharrastuksen ympärillä ja onnekseni olen onnistunut saamaan muutaman näyteilleasettajan mukaan näyttelyharrastukseeni.

Mieluisin harrastus koirieni kanssa on luonnossa lenkkeily ja hiihtäminen. Syksyisin suuntaamme mieheni kanssa metsään hakemaan mukavia kokemuksia kanakoira harrastuksesta ja näyttelyissäkin tykkään käydä. Tosin olen rajannut näyttelykäyntini tänne Pohjois-Suomeen ja se on ollut hyvä valinta minulle ja koirilleni.

Olen käynyt kasvattajan peruskurssin ja jatkokurssin sekä koetoimitsija kurssin (kame,katu ja kake). Toimin myös silloin tällöin kehäsihteerinä näyttelyissä. Kasvattaja nimen sain vuonna 2003 seikkailujen jälkeen ja minulla on ollut kolmet pennut vuosina (2004,2008 ja 2012). Olen kanakoirakerhon vuosijäsen, kuulun Sukokan (Suomen koirankasvattajat) Lapin alueyhdistykseen ja vuonna 2011 aloitin Punaiset ja Punavalkoiset irlanninsetterit yhdistyksen hallituksessa. Olen vastannut settereiden aluetoiminnasta Pohjois-Suomen alueella yli kymmenen vuotta ja olemme saaneet kokoon mukavan lenkkiporukan. Vuosien varsilla olemme järjestäneet monenlaista mukavaa toimintaa yhdessä. Se on ollut alusta asti periaate, että olemme kokoontuneet kerran kuukaudessa (paitsi kesäisin) yhteislenkeille.

Punainen irlanninsetteri on hieno ja eleganttinen rotu. Jalostusasiat ja varsinkin koiran genetiikka kiinnostaa minua kovasti. Jalostusasioissa pyrin kiinnittämään kokonaisvaltaiseen (terveys,rakenne, luonne ja vietit) setteriin huomiota. Koen, että punainen irlanninsetteri on yksi vaikeimmista roduista jalostaa sen moninaisuuden vuoksi. Päässäni ja omassa kokemuspohjassani on ihanne rotumääritelmän mukaisesta setteristä, jonka pyrin säilyttämään omassa jalostuslinjassani. Kasvattajana olen kriittinen ja teen pentueita harvoin. Se on tietoinen valinta. Myyn koirat lähelle minua ja pentujen ostajat ovat tietoisia ja suostuneet siihen, että he käyttävät koiria vaadittavissa terveys tutkimuksissa ja osallistuvat muutamiin näyttelyihin. Ja jos näyttää, että pennulla on metsästysviettiä, niin suosittelen omistajia osallistumaan rodunomaiseen nuorten koirien kultamalja kilpailuun. Näihin vaatimuksiin olen vetänyt tiukan rajan ja ehkä nämä osaltaan vaikuttavat siihen miksi teen pentueita niin harvoin.