Lumi on viimein sulanut Rovaniemeltä ja puihin on tullut vihreitä silmuja. Lordin kanssa hiihtoreissut ovat vaihtuneet hihnalenkeiksi. Lordi tykkää uimisesta ja se kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaan kesällä.

 

Milan kanssa kävimme Kemin tottelevaisuuskokeissa  toukokuun alussa. Meille molemmille se oli uusi kokemus. Olen harjoitellut koiran kanssa säännöllisesti vuoden tokoa ja se tuotti tulosta. Saimme alokasluokan  kakkosluokan tuloksen pistein 143. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Piste-osiot menivät seuraavasti: Luoksepäästävyys 10. Paikalla makaaminen 6. Seuraaminen kytkettynä 7. Seuraaminen taluttimetta 7.5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8. Luoksetulo 10. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8.5. Estehyppu 0 ja kokonaisvaikutus 8! En pidä setteriä parhaana mahdollisena  tokokoirana, mutta herkuista ainakin narttukoiran saa tekemään mitä vaan. Mielestäni setteri ei ole palvelualtis koira vaan lintukoira.

 

Tokokoe sisälsi hauskoja ja ennakoivia juttuja. Esimerkiksi Milan varma liike on paikalla makaaminen, mutta koira päättikin hauskuttaa yleisöä ja löi nurmikolle sivuttain nukkumaan. Koiralla oli kuitenkin tassut tiukasti maassa. Ennen kokeeseen menoa preppasin koiraa aika lailla, joten olisiko väsymys osasyynä liikkeeseen. Estehypystä tuli nolla, kun minä sähläsin liikaa käskyjä koiralle enkä luottanut koiran estehypyn osaamiseen tarpeeksi. Toko on oma mielenkiintoinen laji.

 

 

Setterielämää takana 25-vuotta ja ainuttakaan onnettomuutta ei ole tapahtunut ennen tätä. Päivin ja Jaakon pikku-Hilmaa puri käärme lenkillä Oulunsalossa. Pentu koira oli tietysti uteliaana mennyt katsomaan maassa sihisevää otusta ja käärme puraisi. Onni onnettomuudessa. Päivin nopea ja ammattitaitoinen toiminta sekä vastamyrkky pelastivat Hilman. Koira on täysin toipunut tragediasta ja veri-arvotkin näyttivät hyviltä. Varokaa ihmiset käärmeitä kesällä koirien kanssa!!!

 

 

Viikonloppu reissu Ouluun sisälsi ihanien kasvattien tapaamista. Eilan ja Karin Roki kävi kylässä ja trimmauksessa. Roki onkin kasvateistani se karvaisin ja runsasturkkisin. Jos itse pidän kasvattejani normaali turkkisina (enkä haluakaan liian paljoa turkkia setterille), niin Rokilla turkkia riittää maahan asti. Komea poika upeilla omistajilla Haukiputaalla.

 

 

 

 

 

Koirapuistossa tapasin Lyyliä C-pentueesta ja B-pentueen veljeksiä Remua ja Pekua. Oli kiva nähdä myös teitä. Sunnuntaina kävin trimmaamassa veljekset kesäturkille:) Se on kasvattajalle kaikista tärkeintä, että koira saa hyvän ja pysyvän kodin. Setterinomistajilta vaaditaan huumorintajua ja pitkää pinnaa tietyissä asioissa vai mitä? Setteri ei ole ihan helpoimmasta päästä koulutettava rotu.

 

 

Minä jätin kerrankin kotinäyttelyn väliin Rovaniemellä, mutta Tiina ja Kuuppis kävivät kehässä hakemassa hienon voiton ollen ROP (rotunsa paras). Tällä kertaa Eeva Anttinen antoi pojalle SA;n . Eeva toivoi koiralle massiivisempaa päätä, mutta kokonaisuudessaan kehui koiraa. Muistan Eevan jo 90-luvun alkupuolelta, jolloin hän teki ensimmäisestä koirastani Foresta rotunsa parhaan. Eeva on niitä tuomareita, jotka pitävät ns. vanhan ajan settereistä. Ja hyvä niin!

 

 

 

 

 

Toivottavasti kesä on Suomessa suotuisa ja saadaan nauttia lämpimistä ilmoista. Kesä menee settereiden ja lasten kanssa touhutessa ja muutamissa näyttelyissä tulee pyörähdettyä. Hyvää kesän odotusta kaikille!

 

Kevät on mennyt nopeasti. Lordin kanssa kävimme viimeisiä kertoja hiihtämässä. Se on meille molemmille mieluisa harrastus. Hiihtokilometrejä on kertynyt lähes tuhat.  Huhtikuussa Lordi täytti jo 9-vuotta.

 

 

 

Milan kanssa on avattu pyöräilykausi. Koira on loistava juoksemaan pyörän vierellä. Tämä on hyvää liikuntaa saada koira kesäkuntoon.

 

 

Kävimme Päivin ja Hilman kanssa Posiolla moikkaamassa Taunoa ja Kamua. Kamu on D-pentueen ainut uros. Voi, että poika asuu loisto olosuhteissa metsän siimeksessä. Aamupissalla saattaa nähdä riekkoja ja muita metsän ihmeitä. Sisarukset leikkivät kovasti ja harjoittelimme hieman hihnassa juoksua. Kiva oli nähdä Taunoa ja Kamua. Upeat puitteet lintukoiralle asua luonnon helmassa.

 

 

 

 

 

 

Kirjoitin luonnossa-verkkolehteen artikkelin. Se on luettavissa täältä.

http://www.luonnossa.org/Metsastyskoirat/Koiran_koulutusta/koiran_koulutusta.html

 

Lilli, Lordin sisko ja edesmenneen suosikkikoirani Albertin tyttö täytti maaliskuussa jo 9-vuotta.

 

Hyvässä kunnossa on upea rouva. Lilli sai setteri-kaverin Elsan kotiinsa asumaan. Maaritin ja Juhan arkea ilostuttavat nyt kaksi vauhdikasta setterityttöä. Vilskettä ja mukavia tilanteita varmaan löytyy lasten ja settereiden kotoa.

 

Milan ensimmäiset pennut täyttivät kolme vuotta huhtikuussa. Onnea Kuuppis, Nuuti, Roki, Robi, Elsa, Tessa, Lyyli ja Donna. Teistä on tullut kivoja koiria.

 

 

Näyttelykausi avattiin Tervolassa ja menestys oli hieno. Tiinan Kuupis upeasti ROP, RYP1 ja BIS 3. (näyttelyn kolmanneksi kaunein koira). Kiitos Tiinalle pojan lainasta. Kuuppis on loistoesiintyjä, jota ei tarvitse vetää perässä vaan juoksuvauhtia riittää.

 

Mila sai Erin ( pullukka ja lihaksiton vielä pennuista), Friidu sai hyvän. (koirassa ei mittasuhteet tänään ollenkaan kunnossa) ja Alli, kohta 11-vuotias veteraani hienosti Rotunsa paras veteraani, paras narttu 3 ja näyttelyn kolmanneksi kaunein veteraani.

 

Mukava näyttelypäivä vietettiin mummon kanssa koirakavereita tavaten.

 

 

Minä odotan jo kesää ja tulevia setterikoitoksia! Hyvää kesän odotusta kaikille.

 

Maaliskuussa olemme ulkoilleet Kemijoen jäällä ja samoilleet metsissä. Olen opettanut Milalle (ex.sijoitusnarttuni, joka muutti meille vuosi sitten) hiihtoa valjaissa ja sitä miten metsässä juostaan järkevästi, niin ettei huidella saati juosta hukkaan! Setterinpentu ja mikä tahansa pentu, niin koira viedään metsään heti kahdeksanviikkoisesta ja  opetetaan luoksetulo.  Mikä tärkeintä pennun ja uuden omistajan suhteessa on  luottamus ja oikeanlainen kunnioitus omistajaa kohtaan.

Lordi on mainio lenkkikaveri. Osaamme lukea toisiamme niin hyvin metsällä.

 

Maaliskuussa kokoonnuimme isolla setteriporukalla Paavalniemeen. Ohjelmassa oli ulkoilua, kanakoiraluento ja trimmausopetusta. Jälleen kerran päivä oli mukava.

 

 

 

D-pentueen Sissi ja koiran omistajat Maarit ja Samuli kävivät kylässä meillä. Oli mukava nähdä. Ihana on huomata, että pentu saa loistavan kodin! Setterinpentu ei ole ihan helpoimmasta päästä.. Sissi on kivanluonteinen (tasainen, avoin)  ja hyvin on oppinut uusia tapoja.

 

 

 

C-pentujen Donna laitteli kuulumisia omistajansa Jukan kautta. Donnastakin on kasvanut hurmaava lady. Tyttö on kohta 3-vuotias. Donna edustaa linjassani sitä hieman kevyempää narttulinjaa. Kaikin puolin on elegantti ja linjakas. Kesällä nähdään näyttelyssä. Kiitos Jukalle kuvasta.

 

 

Odotin huhtikuulle kasvattajakahvilaa Ouluun, mutta se siirtyi kesään. On mukava nähdä kasvattajakollegoita ja vaihtaa heidän kanssa jalostuksen iloja ja suruja.  Tiimityöskentely on antoisaa ja virkistävää 🙂 Suomessa on loistavia kasvattajia monessa rodussa ja he tekevät huolellista ja tavoitteellista jalostustyötä!

Meidän kesän näyttelykausi alkaa huhtikuussa Tervolasta. Mila ei vielä täysin ole loistonäyttelykunnossa pentujen jäljiltä, mutta kesäksi sitten!

Hyvää ja iloista pääsiäistä kaikille 🙂

 

 

D-pennut voivat hyvin ja kasvavat. Setterinpennut ovat niin vähän aikaa pieniä. Se pentuajan koulutus on niin tärkeää. Kannattaa siis panostaa pentuajan koulutukseen ja sosiaalistamiseen.

Päivin ja Jaakon Hilma oli meillä hoidossa. Oli hauska seurata Pauluksen ja Hilman hippaleikkiä. Kyllä pennut ovat ihania, mutta kovin työläitä ennen kuin oppivat hyvät tavat.

Kasvattajan on aina kiva kuulla kuulumisia pennuista. Viime vuoden kasvattaja-akatemian käynti jätti lisäinnostuksen opiskella lisää genetiikkaa ja perinnöllisyyttä. Toivottavasti akatemia kurssi saa jatkoa tulevaisuudessa. Uusin harrastukseni on analysoida muiden rotujenkin rakennetta kuin vain settereiden.

 

Lunta on kiitettävästi Rovaniemellä. Lordin ja Milan kanssa on ulkoiltu ahkerasti ja hiihdetty.

Helmikuussa oli settereiden yhteislenkki. Paikalle saapui useampi koirakko. Matka taittui Ahvenlammelle hiihtäen/lumikenkäillen! Rovaniemellä on ollut jo 15-vuoden ajan yhteistä ja säännöllistä settereiden aluetoimintaa. Samanhenkisten koiraihmisten kanssa on mukava ulkoilla yhdessä ja vaihtaa kuulumisia.

 

Laskiaisena Lordi pääsi meidän kanssa pulkkamäkeen. Valitettavasti toinen huono lonkka alkaa näkymään, kun koiran kanssa liikutaan paljon.  Välillä siis koira saa lepopäiviä hiihdosta.

 

B-pentueen Santtu ulkoili Lahden maisemissa.  Kiitoksia kuvasta Elina ja Dani. Minulla on hienoja näyttelymuistoja pojan kanssa. Santun perhe muutti Lahteen kaksi vuotta sitten.

Rotua harrastavan yhdistyksen punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit näyttelykilpailu meni hyvin tänä vuonna. Päivin ja Jaakon Alli voitti vuoden veteraanikisan. Tiinan Kuuppis oli paras uroskisassa 11. Kuuppis voitti Koilis-Lapin kennelkerhon vuoden näyttelykoira tittelin. Onnea Tiina ja Kuuppis:)

Minun kennelini oli kasvattajaluokan sarjassa  hienosti 4. Minulle neljäs sija on todella hieno saavutus, kun ottaa huomioon pienen jalostuspopulaatio määrän. Mottoni jalostuksessa on. Ei se pentueiden määrä vaan laatu. Kasvattajaluokassa palkitaan pentueiden tasaisuudesta. Näyttelyistä on nyt taukoa ja koirille haetaan nyt hyvää kuntoa ja kestävyyttä kesän koitoksiin.

 

Kohti kevättä. Aurinkoista kevättä kaikille!

 

 

 

Uusi vuosi ja uudet setterikujeet:)

Mietteitä kasvatustyöstä palkkiin on lisätty uusin jalostuspohdinta. Viime jalostuspohdinnasta oli aikaa!

 

 

Lunta on saatu Rovaniemelle. Lordin ja Milan kanssa on avattu hiihtokausi. Hiihtäminen on mukavaa    koiran kanssa.

 

 

Jaanan Tessa ulkoilemassa Ounasvaaralla. Kiitos kuvasta Jaana!

Minun ei pitänyt lähteä Kajaanin tamminäyttelyyn, mutta… Kehässä käytiin pyörähtämässä Kuuppiksen kanssa erinomaisen verran jääden luokassa kolmanneksi. Tiinalle kiitos pojan lainasta.  Marian Dana oli hienosti paras narttu 2 ja saaden vara-cacibin. Seuraava näyttely on huhtikuussa. Nyt keskitymme talven iloihin ja lajeihin lasten sekä  settereiden kanssa.

 

Luonnossa palvelu verkkolehti Jarmo Kurkelan luotsaamana oli lukenut blogitekstejäni. Oli ilo kirjoittaa heille koiraharrastuksestani sekä liikunnan riemuista. Tässä artikkeleista lisää kera kuvien. Liikkukaa lapset- ja nuoret

http://www.luonnossa.org/Metsastyskoirat/Irlanninsetteri/irlanninsetteri.html

http://www.luonnossa.org/Metsastyskoirat/Kanakoiraharrastus/kanakoiraharrastus.html

Hyvää talvea kaikille!

 

 

 

Pennut ovat muuttaneet uusiin koteihin. Diamond Taunon luo Posiolle. Darling Maaritin ja Samulin perheeseen Tornioon ja Dreamgirl Päivin ja Jaakon luo Oulunsaloon. Pennut saivat loistavat kodit. Kiitos teille ja ollaan kuulolla.

 

Vuosi on ollut tapahtumarikas. Mieleenpainuvin näyttely menestys tuli kanakoirakerhon näyttelystä. Olimme BIS2. Ekipagessa oli kuva meistä. Metsästysrintamalla Kuuppiksen hyvä haku ja linnunsaanti lämmittivät mieltä. Sekä Friidun ja Allin hienot saavutukset metsältä. Mukava oli myös saada uusia punanuttuja kenneliini, mutta perheelleni olen todennut etten ihan heti suunnittele uusia pentuja! Katsotaan ajan kanssa mitä pennuista tulee. Jalostustyö on pitkäkestoista ja erittäin vaativaa työtä!

 

 

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon ja nauttia joulun ihanuudesta. Perinteiset kinkunsulatuslenkit setterin kanssa pimeässä metsässä on virkistävää.

 

 

Rauhallista joulua kaikille. Erityisesti kaikille kasvattini omistajille perheineen:) Onnea vuoteen 2015.

 

Pennut ovat kasvaneet ja voivat hyvin. Minä olen sosiaalistanut ja testaillut pentujen luonnetta. Mila-emä kouluttaa hyvin pentujaan myös.   Setterinpentujen leikkiä ja elämän iloa on kiva seurailla. Uudet omistajat muistakaa pentuaika on niin lyhyt, mutta työläs.

Yhtenä päivänä harjoittelimme poseeraamista.  Minä olen enemmän leikkinyt ja heitellyt siipeä pennuille, kun harjoitellut näyttelyn saloja..

Nämä hommat kyllä ehtii,  tuumivat Diamond, Darling & Dreamgirl. Kohta pennut lähtevät uusiin koteihin.

 

 

 

 

 

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Tästä kaikki alkoi. Ensimmäinen setterini Be DyFay`s Forever, tutummin Fore Messukeskuksen näyttelyssä ROP vuonna 1990. Minulla on 24 vuotta setterielämää takana ja kymmenen vuotta jalostustyötä.

 

 

Vuoden aikana kävin kasvattaja-akatemia kurssia. Huippukouluttajien seurassa opin paljon uutta jalostuksesta. Oma käsitykseni ihanne setteristä vahvistui , rotumääritelmä kirkastui ja genetiikan opit saivat lisäymmärrystä. Kurssi huipentui Kasvattaja-akatemia Gaalaan , joka oli Helsingissä. Mukava viikonloppu hienojen koiraihmisten parissa. Sain tutustua uusiin kasvattajiin ja Suomen huippu tuomareihin. Tässä todistus akatemiasta.

 

Jalostukseen käytettävissä tyylikäs, terve, riistaviettinen ja rakenteeltaan tasapainoinen Kuuppis, Red Lovehunter`s Coopa Cape. Lisätietoja koirasta jalostuspalkista mm. sukutaulusta.

 

 

Pennut kasvavat ja voivat hyvin. Ne ovat kaksi ja puoli viikkoa vanhoja. Mila hoitaa pentujaan hyvin ja haluaa olla pentuhuoneessa lähes koko ajan. Silmät ovat auenneet kavereilla ja ensiaskeleita jo otetaan. Mukava seurata pentujen kehitystä. Minä pidän pentuvaiheesta, jolloin saa touhuta pentujen kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

Mila sai 30.10 kaksi narttua ja yhden urospennun . Pennut ja emä voivat mainiosti. Emä hoitaa huolella virkeitä pentuja.

 

 

Kaikille pennuille on kodit. Kiitos kyselyistä ja mielenkiinnosta. Palaamme pentuasiaan taas tulevaisuudessa 🙂

 

 

 

                                                                                                   Meille on tulossa pentuja. Pennut syntyvät lokakuun lopulla.

                                                                                                        Hieman jalostuspohdintaa.

Käyn kasvattaja-akatemiaa Oulussa ja olen pohtinut tehtävien muodossa miksi jalostan settereitä? kenelle rotu sopii? ja mitä se vaatii uudelta omistajalta? Kurssin aikana on monesti käynyt mielessä, että miepä taidan olla aika tiukka kasvattaja. Se jokin, punainen lanka pitää olla tätä hommaa tehtäessä. Sinun tulee tuntea oma rotutyyppisi hyvin ja verrata sitä rotumääritelmään. Olen kirjoittanut rotumääritelmästä oman versioni ja sitä on hyvä aika ajoin peilata omaan linjaansa miten on onnistunut harrastuksessaan.

Milalla on tosiaan tehty yhdet pennut vuonna 2012 ja olin niihin aika tyytyväinen. En ole aiemmin tehnyt kenelläkään nartulla toista pentuetta, mutta poikkeus vahvistaa säännön. C-pentujen rakenne, luonne ja vietit ovat saaneet hyvää palautetta. Lonkkatuloksissa tultiin hieman alaspäin (Lyylin B/C tulos jäi harmittamaan), mutta nyt uskon, että Milan tulevien pentujen lonkat ovat paremmat. Olen jutellut usean eläinlääkärin kanssa ja ruokinnan sekä liikunnan osuus on todella suuri. Perimän osuus on noin 40% uusimpien tutkimus tulosten mukaan. Olen perehtynyt nyt paremmin kantavan nartun ruokavalioon. Mila popsii vihanneksia, kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa, valkuaistuotteita ja rasvoja (joskus jopa poronlihaa). Minä kannatan mahdollisimman puhdasta ruokaa, joten toivon, että tämä osaltaan parantaa lonkkatuloksia. Aika sitten näyttää. Ensimmäisessä pentueessa on 8. pentua. Nyt toivoisin hieman vähempää määrää. Nartun ikä voi jo alkaa vaikuttamaan tähän.

Kenelle sitten setteri oikeasti sopii? Vastaus on aika harvalle.. Jos haluat minulta setterinpentua, niin toivon, että perehdyt rotuun kunnolla. Sen historiaan ja käyttötarkoitukseen. Minä olen perheeni/ystävieni mukaan todella tiukka ja tavoitteellinen kasvattaja. Teen harvoin pentueita, niin en myy setteriä pääsääntöisesti kotikoiraksi . Minusta koiran jalostaminen on maailman vaikein taitolaji!!!

Settereiden pevisa (perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma) on tehty tiukaksi, joka osaltaan jo karsii jalostusmateriaalia. Kannatan tiukkaa pevisaa.

A,B ja C- pentueeni ovat olleet tasaisia. Katson, että jos pentueeni ovat onnistuneita, (rakenteeltaan tasapainoisia), niin kasvattajana tarvitsen jalostuspalautetta kokeista, näyttelyistä ja terveystuloksista. Minun mielestä tavoitteellinen jalostaminen on sitä, että kasvattaja saa palautetta onko hän onnistunut jalostusvalinnoissaan. Ja pentueesta yli puolet pitäisi olla kuvattu, jotta tulos olisi totuudenmukainen. Toivon, että kasvattejani käytettäisiin metsästykseen, koska setteri on alunperin jalostettu käyttökoiraksi. Kasvattini edustavat ennemmin niin sanottua näyttelylinjaista setteriä, mutta osalla kasvateistani on vahva riistavietti, joiden kanssa metsästetään harrastusmielessä. Jotta setteristä saa toimivan metsästyskaverin, niin se vaatii paljon työtä, työtä ja työtä. Ja valitettavasti kokeneen metsästysmiehen/naisen. Vasta-alkajalle usein ensimmäinen ja vielä toinenkin menee harjoituskappaleena. Jos kuitenkaan et harrasta metsästystä, niin hyviä koteja settereille löytyy myös ihmisistä, jotka liikkuvat paljon luonnossa ja ovat liikunnallisia. Yleensä näillä liikunnallisilla ihmisillä on itsellä takanaan jokin laji, jossa ovat kilpailleet. Nimimerkillä hiihtoa ja yleisurheilua itse harrastaneena.

Helppo kysymys itseltä on. Lähdetkö mielummin ulos setterisi kanssa tunniksi /pariksi vai jäätkö katsomaan televisiota?

Setteri on vaativa koira ja se vaatii todella liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä. Se on viisas, itsepäinen ja temperamenttinen koira. Yleensä setterin omistajat ovat huumorintajuisia ihmisiä. Setterit nimittäin voivat keksiä kaikkia kepposia jos turhautuvat. Setteri ei myöskään ole 8 ryhmän noutajakoira saati palveluskoira. Liian alistava koulutustapa voi pilata herkan koiran. Omimmillaan setteri on luonnossa. Jos haluat setterisi tottelevaiseksi, nin pentukoulutus aloitetaan jo heti kasvattajan luona. Opetan pillillä/viheltämällä luoksetulon pennuille. Pentukoiraa pidetään metsällä irti, jotta sitä voi aikuisenakin pitää vapaana siellä. Olen koonnut 20 ”kauhukohtaa” mitä pahimmillaan setterin kanssa elämä on. Jos vastaat niihin kaikkiin kyllä, niin rotusi on oikea.

Minulle koiraharrastus on elämäntapa ja tietysti harrastus, josta haluan saada palautetta. Kuitenkaan en kannata liian kilpailuhenkistä ja ”otsa kurtussa” tehtävää harrastusta. Koiraharrastus on parhaimmillaan leppoisaa ja mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa. Tähän harrastukseen liittyy myös minun näkemykseni elämään ja terveelliseen elämäntapaan. Liikumme lasteni ja perheeni kanssa paljon luonnossa ja retkillä, tietysti setterit mukana! Minulla on pitkänlinjan kokemus settereistä, joten setterin aika monet temput ja kepposet ovat tulleet tutuiksi. Minulla on mahtavia pennunomistajia aikaisemmista pentueista, mutta aina mukaan, tiimiini mahtuu uusia harrastajia! Leppoisalla ja avoimella asenteella koiraharrastusta on hyvä viedä eteenpäin. Kaikkien uusien pennunomistajien ei tarvitse innostua näyttelyssä käynnistä. Olen sopinut omistajien kanssa jos kasvattini on näyttänyt siltä, että sen kehtaa kehään viedä rakenteen vuoksi, niin olen trimmannut, harjoitellut ja pari kertaa käyttänyt kasvattia kehässä, jotta minä saan sitä palautetta jalostuksestani. Tämä järjestely on sopinut hyvin monelle kasvattini omistajalle, kiitoksia vain heille tästä.

Tulevat pennut, niinkuin aikaisemmatkin luovutetaan madotettuina, eläinlääkärin tarkistuttamina ja sirutettuina. Lisäksi uusi omistaja saa tuhdin pentu ja- ruokintaohjeen mukaan ruokasäkin kera. Pennut elävät rauhassa 4 viikkoa, mutta sitten alkaa niiden sosiaalistamisen ja leikkimisen kausi. Pennut tottuvat elämisen touhuun, arkeen ja lapsiin. Niitä ulkoilutetaan usein ja paijataan, jotta pennun elämä alkaisi mahdollisimman turvallisesti ja hyvin. Setterin tulee olla avoin ja sosiaalinen metsästys ja-perhekoira.

                     Lordin kanssa olemme kulkeneet metsällä useaan otteeseen tänä syksynä. Koira löysi hienon metson mökiltämme Paloperältä.