Meille on tulossa pentuja. Pennut syntyvät lokakuun lopulla.
Hieman jalostuspohdintaa.
Käyn kasvattaja-akatemiaa Oulussa ja olen pohtinut tehtävien muodossa miksi jalostan settereitä? kenelle rotu sopii? ja mitä se vaatii uudelta omistajalta? Kurssin aikana on monesti käynyt mielessä, että miepä taidan olla aika tiukka kasvattaja. Se jokin, punainen lanka pitää olla tätä hommaa tehtäessä. Sinun tulee tuntea oma rotutyyppisi hyvin ja verrata sitä rotumääritelmään. Olen kirjoittanut rotumääritelmästä oman versioni ja sitä on hyvä aika ajoin peilata omaan linjaansa miten on onnistunut harrastuksessaan.
Milalla on tosiaan tehty yhdet pennut vuonna 2012 ja olin niihin aika tyytyväinen. En ole aiemmin tehnyt kenelläkään nartulla toista pentuetta, mutta poikkeus vahvistaa säännön. C-pentujen rakenne, luonne ja vietit ovat saaneet hyvää palautetta. Lonkkatuloksissa tultiin hieman alaspäin (Lyylin B/C tulos jäi harmittamaan), mutta nyt uskon, että Milan tulevien pentujen lonkat ovat paremmat. Olen jutellut usean eläinlääkärin kanssa ja ruokinnan sekä liikunnan osuus on todella suuri. Perimän osuus on noin 40% uusimpien tutkimus tulosten mukaan. Olen perehtynyt nyt paremmin kantavan nartun ruokavalioon. Mila popsii vihanneksia, kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa, valkuaistuotteita ja rasvoja (joskus jopa poronlihaa). Minä kannatan mahdollisimman puhdasta ruokaa, joten toivon, että tämä osaltaan parantaa lonkkatuloksia. Aika sitten näyttää. Ensimmäisessä pentueessa on 8. pentua. Nyt toivoisin hieman vähempää määrää. Nartun ikä voi jo alkaa vaikuttamaan tähän.
Kenelle sitten setteri oikeasti sopii? Vastaus on aika harvalle.. Jos haluat minulta setterinpentua, niin toivon, että perehdyt rotuun kunnolla. Sen historiaan ja käyttötarkoitukseen. Minä olen perheeni/ystävieni mukaan todella tiukka ja tavoitteellinen kasvattaja. Teen harvoin pentueita, niin en myy setteriä pääsääntöisesti kotikoiraksi . Minusta koiran jalostaminen on maailman vaikein taitolaji!!!
Friidu metsällä, Milan sisko
Settereiden pevisa (perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma) on tehty tiukaksi, joka osaltaan jo karsii jalostusmateriaalia. Kannatan tiukkaa pevisaa.
A,B ja C- pentueeni ovat olleet tasaisia. Katson, että jos pentueeni ovat onnistuneita, (rakenteeltaan tasapainoisia), niin kasvattajana tarvitsen jalostuspalautetta kokeista, näyttelyistä ja terveystuloksista. Minun mielestä tavoitteellinen jalostaminen on sitä, että kasvattaja saa palautetta onko hän onnistunut jalostusvalinnoissaan. Ja pentueesta yli puolet pitäisi olla kuvattu, jotta tulos olisi totuudenmukainen. Toivon, että kasvattejani käytettäisiin metsästykseen, koska setteri on alunperin jalostettu käyttökoiraksi. Kasvattini edustavat ennemmin niin sanottua näyttelylinjaista setteriä, mutta osalla kasvateistani on vahva riistavietti, joiden kanssa metsästetään harrastusmielessä. Jotta setteristä saa toimivan metsästyskaverin, niin se vaatii paljon työtä, työtä ja työtä. Ja valitettavasti kokeneen metsästysmiehen/naisen. Vasta-alkajalle usein ensimmäinen ja vielä toinenkin menee harjoituskappaleena. Jos kuitenkaan et harrasta metsästystä, niin hyviä koteja settereille löytyy myös ihmisistä, jotka liikkuvat paljon luonnossa ja ovat liikunnallisia. Yleensä näillä liikunnallisilla ihmisillä on itsellä takanaan jokin laji, jossa ovat kilpailleet. Nimimerkillä hiihtoa ja yleisurheilua itse harrastaneena.
Helppo kysymys itseltä on. Lähdetkö mielummin ulos setterisi kanssa tunniksi /pariksi vai jäätkö katsomaan televisiota?
Setteri on vaativa koira ja se vaatii todella liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä. Se on viisas, itsepäinen ja temperamenttinen koira. Yleensä setterin omistajat ovat huumorintajuisia ihmisiä. Setterit nimittäin voivat keksiä kaikkia kepposia jos turhautuvat. Setteri ei myöskään ole 8 ryhmän noutajakoira saati palveluskoira. Liian alistava koulutustapa voi pilata herkan koiran. Omimmillaan setteri on luonnossa. Jos haluat setterisi tottelevaiseksi, nin pentukoulutus aloitetaan jo heti kasvattajan luona. Opetan pillillä/viheltämällä luoksetulon pennuille. Pentukoiraa pidetään metsällä irti, jotta sitä voi aikuisenakin pitää vapaana siellä. Olen koonnut 20 ”kauhukohtaa” mitä pahimmillaan setterin kanssa elämä on. Jos vastaat niihin kaikkiin kyllä, niin rotusi on oikea.
Pennut 2012 tissin imulla!
Minulle koiraharrastus on elämäntapa ja tietysti harrastus, josta haluan saada palautetta. Kuitenkaan en kannata liian kilpailuhenkistä ja ”otsa kurtussa” tehtävää harrastusta. Koiraharrastus on parhaimmillaan leppoisaa ja mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa. Tähän harrastukseen liittyy myös minun näkemykseni elämään ja terveelliseen elämäntapaan. Liikumme lasteni ja perheeni kanssa paljon luonnossa ja retkillä, tietysti setterit mukana! Minulla on pitkänlinjan kokemus settereistä, joten setterin aika monet temput ja kepposet ovat tulleet tutuiksi. Minulla on mahtavia pennunomistajia aikaisemmista pentueista, mutta aina mukaan, tiimiini mahtuu uusia harrastajia! Leppoisalla ja avoimella asenteella koiraharrastusta on hyvä viedä eteenpäin. Kaikkien uusien pennunomistajien ei tarvitse innostua näyttelyssä käynnistä. Olen sopinut omistajien kanssa jos kasvattini on näyttänyt siltä, että sen kehtaa kehään viedä rakenteen vuoksi, niin olen trimmannut, harjoitellut ja pari kertaa käyttänyt kasvattia kehässä, jotta minä saan sitä palautetta jalostuksestani. Tämä järjestely on sopinut hyvin monelle kasvattini omistajalle, kiitoksia vain heille tästä.
Tulevat pennut, niinkuin aikaisemmatkin luovutetaan madotettuina, eläinlääkärin tarkistuttamina ja sirutettuina. Lisäksi uusi omistaja saa tuhdin pentu ja- ruokintaohjeen mukaan ruokasäkin kera. Pennut elävät rauhassa 4 viikkoa, mutta sitten alkaa niiden sosiaalistamisen ja leikkimisen kausi. Pennut tottuvat elämisen touhuun, arkeen ja lapsiin. Niitä ulkoilutetaan usein ja paijataan, jotta pennun elämä alkaisi mahdollisimman turvallisesti ja hyvin. Setterin tulee olla avoin ja sosiaalinen metsästys ja-perhekoira.
söpöliini Elsa
Lordin kanssa olemme kulkeneet metsällä useaan otteeseen tänä syksynä. Koira löysi hienon metson mökiltämme Paloperältä.
Eemil 11kk & Mila 6-vuotta, tuleva emä. Mainio perhekoira. Kun saa päivittäiset energiat purettua pois liikunnalla.
